Kisapaikalla mietin että milloinkahan tämä hopea alkaa tuntua muulta kuin hävityltä… No onneksi ei mennyt kauan, jo kotimatkalla se alkoi tuntua taistellulta ja voitetulta hopealta! Minulla ei ollut sijoituksen tai työnnön suhteen mitään kummempia tavoitteita. Työnnöstä toivoin että minimissään 140 olisi hyvä. Tempaukseen taas olin asettanut itselleni tavoitteen 190. Valmistautuminen kisoihin sujui hyvin. Yksi harvoista kisoista jossa pystyin nostamaan fyysisesti terveenä. Ja toisaalta useat tapahtumat arki- ja työelämässä veivät ajatusta kisoista, en ehtinyt edes kovasti jännittämään kisoja. Lähtökohdat olivat siis kohdallaan.
Työntö meni suunnitellusti, tuloksena 143. Meidän sarja oli todella tasainen, työnnön jälkeen erot olivat pienet ja koko tilanne oli avoin. Tempaukseen oli työnnön jälkeen reilu pari tuntia ja käytiin sillä välillä tuulettamassa ajatuksia kaupungilla. Mieli oli rento ja valmis. Päänvaivaa ennen tempausta tuottivat 16kg kuulien täysin sileäksi hiotut kahvat, emme saaneet millään pysymään kunnollista magnesium kerrosta niissä. Mutta tämäkään ei lannistanut minua, olin luottavainen kuntooni ja tehtiin niin hyvä kahva kun pystyttiin.
Erän alettua huomasin heti että homma ei lähtenyt käyntiin suunnitellusti, jäin jo ensimmäisellä minuutilla tahdista, jouduin käyttämään ylimääräistä voimaa että kuula edes pysyi näpeissä. Ja sitten jo 3,5 minuutin kohdalla tajusin että on vaihdettava kättä. Tahti alkoi entisestään hidastua liikaa, enkä oikeastaan ollut yhtään varma että saisinko pidettyä kuulaa enää otteessa. On jännä miten monia asioita lavalla ehtii miettiä ja kuinka nopeasti muutamissa sekunneissa täytyy tehdä päätöksiä joissa kukaan muu ulkopuolinen ei voi auttaa. Ei edes valmentaja. Luovutus vai taistelu?
Ja niin tosiaan tein päätöksen vaihtaa kättä jo 3,5 minuutin kohdalla. Vaikka olin täysin keskittynyt omaan suoritukseeni, kuulin ja tunsin kaikkien kannustuksen ja salin tunnelman. Lajia tunteva yleisö tietää että jos joku vaihtaa kättä tempauksessa näin aikaisessa vaiheessa, ei ole kovin todennäköistä että jaksaa loppuun asti. Tuntui että koko sali olisi hiljentynyt kunnes Kalle ylhäältä katsomosta huusi että: ”Taistele Marjo, anna mennä vaan!” Ja siinä vaiheessa päätin että tämähän katsotaan loppuun asti. Koko muukin yleisö jotenkin heräsi ja kuulin kaikkien yksittäisetkin kannustukset. Kiitos kaikille kannustuksesta, en olisi yksin jaksanutkaan loppuun asti! Viimeiset kolme minuuttia olivat täyttä taistelua, kaukana normaalista rennosta tempaamisesta. Viimeistä minuuttia en edes kunnolla muista, ainoastaan kannustukset: vielä yksi! En tiennyt yhtään mitä muut tekivät, enkä varsinkaan sijoituksellisessa mielessä, tein vain kaikki mitä pystyin. Jossain vaiheessa kuulin kun Anneli lopetti ja vähän ennen 10min Anu. Kukaan ei tainnut erän loputtua tietää kuka voitti. Tulokseni oli siis 167, Ronja voitti 7 pisteellä minut ja Anu jäi yhdellä pisteellä. Eli todellakin taisteltu hopea! Ronja on kyllä huikea, Ronja rocks! Onnittelut vielä hänelle!
Meidän sarjan kaikki tulokset:
Nyt on ihan hyvä fiilis vaikka jäinkin itselleni asetetusta tavoitteesta, sijoitus oli kuitenkin hyvä. Otan hetken rennosti ja treenailen mikä tuntuu hyvälle. Jossain vaiheessa täytyy sitten päättää mitkä ne olisivat ne seuraavat kisat. Kiitokset Janille valmentamisestani ja treenaukseni mahdollistamisestani, en olisi tässä ilman sinua <3. Nyt vuorostaan Jani voi välillä panostaa enemmän omaan treenaamiseensa.
JM Kuntosali oli mukana tukemassa Kokkolan SM-kisoja. Janin valmennettavat Haapajärveltä ja KiurU:sta nostivat omia ennätyksiään ja mitalisijoituksia. JM Kuntosali tulee olemaan myös mukana kahvakuulaurheilun veteraanien SM-kisoissa Kiuruvedellä 13.6.2015. Jani toimii siellä päätuomarina ja katsotaan innostunko minäkin siellä nostamaan vai olenko vain talkoissa apuna.
http://www.kahvakuulaurheilu.net/2015/03/veteraanien-sm-kilpailuiden-kilpailukutsu/
Mukavaa treenikevättä kaikille! t. Marjo
jmkuntosali 